sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Täällä ollaan

Kone lensi lähes tyhjänä (17 matkustajaa), lähti ajoissa ja oli perillä ajoissa. Laukkujen saamisessa kuitenkin kesti joten kaappasin samalla lentokentän pokestopin itselleni. Pomoni ei päässytkään hakemaan kentältä mutta oli järjestänyt kuskin paikalle joka tuli nimikyltin kanssa hakemaan. Kyyti majapaikkaan toimi loistavasti ja ehdin juuri vähän levittää tavaroita ennen kuin pomo tuli miehensä kanssa hakemaan minut päivälliselle ja keskustelemaan vähän työasioista.

Sloveniassa on nyt 31. päivä ja 1. päivä lomapäivät, päiväkoti on myös kiinni. He kyselivät mitä aion tehdä ja kerroin meneväni Postojnan luolalle ja linnaan, jos vain sinne löydän. Samoin Vogelin huippu Alppien läheisyydessä kiinnostaa mutta sinne mennään kaapelihissillä ja kaapelihissi keinuu ja huojuu ja ja ja korkeanpaikan kammo O____O;; mutta kaipa se nyt näköajan vuoksi kuitenkin onnistuu, niin kuin aina. Seison vaan keskellä ja toivon että ihmisiä on sen verran ympärillä että tunnen oloni puoliksi turvalliseksi.

Tänään aamulla lähdin kävelemään n. 5 km Ljubljanan keskustaan. Tiet oli autiot koska sunnuntai.
Puolen välin paikkeilla maratoonarit juoksivat vastaan ja tukkivat tien pitkäksi aikaa. Päätin käydä leipomossa hakemassa tuoretta pinaattipullaa aamiaiseksi ja sen syötyäni maratoonarit olivatkin jo menneet ohi ja pääsin ylittämään kadun.

Kahvilla ollessani sain viestiä pomolta, että he olivat ajatelleet asiaa ja haluaisivat ajaa minut luolille koska sinne menee busseja vain harvoin ja talviaikaan linnan ja luolien välillä ei ole enää shuttle-bussia. Samalla he voisivat näyttää luolan lapselleen. Olen ihan häkeltynyt heidän vieraanvaraisuudestaan mutta toistaalta hyväksyn mielelläni kyydin sinne. Huomenna siis luolailemaan ja tiistaina ehkä tonne vuorelle. Jos uskallan.

huoneeni tulevan kuukauden ajan

"kotitalo"




Dragon bridge 


Nasevasti nimetty "Ljubljanica-joki"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti