perjantai 11. marraskuuta 2016

45 min ulkona on liian kauan!

Näin sanoi yksi päiväkodin ohjaajista kun ehdotin eilen kauniina päivänä että lapset voisivat odotella ulkona vanhempia. Olivat siis olleet sen 40 min ulkona ennen lounasta. Aurinko paistoi ja oli tosi lämmin päivä. Muut oli haettu kolmea lasta lukuunottamatta. Mahdoinkohan onnistua pidättelemään hämmästyksen ilmettä kun hän sanoi että 45 min ulkona on tosi pitkä aika. Siis mitäh? Noh, mentiin kuitenkin ulos toisen ohjaajan toimesta ja hyvin se meni. Yhtä tultiin hakemaan noin 10 min päästä ja kahta muutakin puolen tunnin sisällä. Ja yksi poika joka yleensä vaan itkee ulkona jopa innostui pelaamaan jalkapalloa ja leikkimään hiekkalaatikolla kun hetken häntä suostuttelin.

Tein myös Montessori-tapaan kuvakortteja Suomen eläimistä ja tervehdyksistä, en ole vielä päässyt niitä esittelemään kun ei ole kerrottu miten se tapahtuisi. Ehkä ensi viikolla sitten. Olen vieläkin ihan hämmentynyt siitä että näille lapsille ei lueta satuja tai kerrota mitään mikä ei olisi totuudenmukaista.

Täytyy kyllä myöntää, että tässä päiväkodissa ainakin on ruoka kohdallaan. On luomua ja kunnon lihapatoja ties mitä. Aina alkukeitto ja sitten joku ruoka, kerran viikossa aina torstaisin on jälkkäriäkin. Lapset korjaavat itse astiat  (pienimmätkit! Tämä olisi hyvä opettaa suomessakin jokaiselle lapselle) jonka jälkeen he riehuvat samassa tilassa missä muut syövät kunnes vuorollaan viedään nukkumaan.

Tähän mennessä olen siis tehnyt mitä? Lukenut lapsille suomeksi ja englanniksi kirjoja, osoitellut niistä tavaroita ja sanonut ne englanniksi. Siivonnut lasten sotkuja, siivonnut lasten sotkuja lisää ja vielä lisää. Auttanut pari kertaa lasta syömään, ja siivonnut ruokaa lattialta ja tiskannut. Olen pessyt käsiä lasten kanssa ja auttanut pukemaan/riisumaan. Ja siinä se kaksi viikkoa on sujahtanut. Mitään ohjeistusta Montessori-tavaroihin en ole vieläkään saanut vaikka sitä erityisesti pyysin. Taidan pyytää maanantaina uudestaan. Sain vaan selostuksen kuinka Googlen herrat ja Anne Franc ja mikälie Nobelisti palkittu ja toinenkin ovat saaneet Montessori-kasvatuksen (ja siksi ovat huipulla).

Mutta nyt nokka kohti Italiaa ja Venetsiaa. Jollen eksy pikkuteille tai tipu kanaaliin ja huku niin palaillaan taas sunnuntai-iltana kuvapostauksen ja Venetsiapläjäyksen muodossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti